Joulukalenteri

Kalenteri- ja leimausaihe jatkuu. Teen joka vuosi jonkinlaisen joulukalenterin. Nyt olin tekemässä Polaroid-valokuville kehystä vanhasta ikkunasta ja päätinkin hyödyntää sitä ensin joulukalenteriin. Ikkunan olen ostanut Tampereen rakennustorilta, missä myydään kierrätettyjä rakennusmateriaaleja.

Kalenteriluukut tein pienistä paperipusseista. Paperipussit olen löytänyt kirpputorilta ja ne ovat hieman vahvempaa paperia. Nämähän voisi askarrella myös itse vaikkapa vanhoista joulupapereista. Leimasin pusseihin numerot 1-24.

Löysin varastoistani jouluaiheisia askartelupapereita. Yhdellä arkilla oli näitä neljää samansävyistä printtiä ja leikkasin arkin 24 osaan ja liimasin palat pusseihin. Paperin olen löytänyt Kirjokas-puodin poistomyynnistä 0,5 eurolla.

Teippasin jeesusteipillä ikkunaan paperinarua neljään kerrokseen. En raaskinut rei'ittää hienoa ikkunaa nauloilla tai nastoilla. Pienet pyykkipojat löysin Tigeristä. Pakkauksessa sattui olemaan juuri 24 kpl pyykkipoikia ja maksoi euron. Näillä ei mitään kovin painavaa voi ripustaa, mutta tällaisten pienten pussien ja jatkossa valokuvien ripustamiseen ovat oikein sopivia.

Hankalampi on aina keksiä mitä laittaisi kalenterin sisään. Aiemmin olen laittanut mm. sarjakuvia, mietelauseita, karkkia. Tänä vuonna laitoin jokaiselle päivälle erilaisen teepussin, perjantain karkkipäivien kohdalle karkkia, muille päiville purkkaa ja xylitol-pastilleja.

Kalenteri

Entisen kalenterin lähestyessä loppuaan, sain idean tehdä itse uuden kalenterin. Toteutus osoittautuikin erittäin työlääksi, mutta keskenkään en voinut lopettaa. Kalenterin numerot ja tekstit tein leimasimilla. Vuoden mittaiseen kalenteriin sain tökätä leimasimella pelkkiä numeroita yhteensä 3420 kertaa. Viikonpäivän kirjaimia on vuodessa 728 kpl. Lisäksi kaikki muut tekstit. Vielä ajattelin lisätä viikkonumerot. Aikaa tähän leimausprojektiin sain kulumaan n. 30 tuntia.

Kalenterin pohjana käytin tyhjää, kovakantista muistiota, missä vaakaviivoitus oli valmiina. Pystyviivoituksen vedin tussilla, viivoitinta apuna käyttäen. Muistion sivut saisivat olla hieman paksumpaa paperia, jotta sivujen taustapuolen viivoitus ei näkyisi läpi.

Leimasinvalikoimaani kuuluu kolmenkokoisia kirjaimia ja yhdet numerot. Tärkeintä on laadukas mustetyyny ja muste, mikä kuivuu nopeasti eikä suttaa. Omani on VersaFinen musta, mikä myös pitää lupauksensa toistaa hienoimmatkin yksityiskohdat.

 Kalenteriin täytyi saada tietysti myös kansi. Ideaa lähdin kehittelemään Eilen tein -blogin kalenteripostauksen innoittamana. Kangasvarastostani löytyi vohvelikangasta useaa väriä, mutta pinkkiä sattui olemaan juuri sopiva pala. Ristipistot tein mustalla kalalangalla. Päällisen taitteeseen ompelin kynätaskun ja yläreunaan kirjanmerkin vanhasta kissan talutushihnasta. Reunaan ompelin vielä tähtikuvioisen kuminauhan pitämään kalenterin kiinni - kalenterin väliin kun kertyy kaikenlaista irrallista lippua ja lappua. Ompelin päällisen koneella kulmista pussiksi, joka asettuu tiukasti muistion päälle. Kiinnityksen varmistin vielä muutamalla kuumaliimatipalla sisäkansiin.

Virkkuukoukkupurkki

Koukkuamisinnostukseni yhteydessä löysin kätköistäni muutaman virkkuukoukun. Niillehän täytyi heti saada säilytyspussi tms., jotta ne säilyvät jatkossa tallessa. Kovamuovinen vitamiinipurkki osoittautui juuri sopivaksi pötkyläksi koukuille.

Tarvikkeet: vitamiinipurkki, leimasimia + muste, akryylimaalia + pensseli, disketin tarra, kuvioteippiä, lahjapaperia, paperiliimaa ja virkkuukoukkuja

Ohje:
Maalaa purkin kansi akryylimaalilla. Maalia voi tarvittaessa laimentaa vedellä, mutta itse käytin sitä laimentamattomana, jolloin selvisin yhdellä maalikerroksella. Maali kuivuu nopeasti ja muuttuu kuivuessaan vedenkestäväksi. Leimaa tarraan haluamasi teksti (virkkuukoukut). Leikkaa lahjapaperista sopiva pala ja liimaa se kiinni purkkiin. Varmistin yläreunan kiinnityksen vielä kuvioteipillä, jossa lukee "open me".

Valmis

Luentoja käsityöstä

Helsingin työväenopisto järjestää luentosarjan nimeltä Yksilöllisesti, yhteisöllisesti - Siksi teemme käsitöitä! torstaisin klo 16:50-18:20. Luentoihin voi osallistua etänä verkossa! Luennot esitetään reaaliajassa myös monissa opistoissa ympäri Suomen. Itse huomasin luentosarjan Nurmijärven opiston kurssitarjonnasta. Seurasin ensimmäiset luennot kotona. Vielä on kaksi torstaita jäljellä :)

Aiheina
to 30.10. Minä ja käsityö
to 6.11. Hyvää tekevä käsityö
to 13.11. Käsityö ilmaisuna

Käsityöt ovat kuin meditaatiota. Ne tuottavat iloa tekijälleen ja ovat harvoja asioita, mitä voi tehdä ilman taloudellista painetta.

Tuohipallo

Askartelin tuohipalloja kahvipaketeista. Halusin tehdä kahvipaketeista jotain, mitä ei tunnista kahvipaketiksi. Leikkasin kahvipusseista n. 0,7 cm:n levyistä nauhaa. Pallo punotaan kahdella nauhalla. Palloille keksin vielä käyttötarkoituksetkin.

Avaimenperä. Pallon läpi on pujotettu korupiikki ja piikin pää on kierretty lenkiksi. Ketju on tullut jonkin vaatteen mukana - tuotelappu oli vaatteessa kiinni sillä.

Rannekoru ja korvakoruja. Rannekoru on punottu kumihimokiekolla.

Pallon punonta:

Tarvitset kaksi nauhaa, joiden pituus on n. 30 x leveys.
1. Taita nauhat keskeltä suorakulmaan
2. Taita uudestaan suorakulmaan
3. Aseta nauhat päällekkäin W-muotoon
4. Pujota oikeanpuoleisin nauha viereisen nauhan alta
5. Pujota vasemmanpuoleisin nauha viereisen nauhan yli ja edellisessä vaiheessa pujotetun nauhan ali
6. Toista 4. ja 5. vaiheita vielä kaksi kertaa
7. Yhdistä nauhat pallon alkupäähän kuvan mukaisesti. Tässä auttaa, jos olet leikannut nauhojen päät 45 asteen kulmaan
   - Pujota oikeanpuoleisin (1) nauha oikean aloituskulman läpi
   - Pujota toinen nauha vasemmalta (2) vasemman aloituskulman läpi
   - Pujota vasemmanpuoleisin (3) nauha vasemman aloituskulman yli ja seuraavan nauhan alta
   - Pujota toinen nauha oikealta (4) oikean aloituskulman yli ja pujota seuraavan nauhan alta
8. Kiristä pallo oikeaan muotoonsa vetämällä nauhoista
9. Puno pallo kauttaaltaan kaksinkertaiseksi
10. Katkaise nauhojen päät

Kumihimo

Sain lainaksi kumihimo-kiekon ja kokeilin tehdä sillä punoksia erilaisista langoista. Kumihimo on japanilaista punontaa. Helpoimmillaan tarvitaan vain lankaa, nyöriä tai nauhoja, paino (esim. pyykkipoika, pöytäliinapaino) sekä kiekko. Kiekon voi valmistaa itse pahvista tai vaikkapa vanhasta retkipatjasta. Myynnissä on kalliimpia ja laadukkaampia japanilaisia kiekkoja sekä halvempia kiinalaisia kiekkoja. Varsinkin metallilanka kuluttaa kiekkoa, joten sitä käytettäessä voi harkita käyttävänsä vain halvempaa tai itse tehtyä kiekkoa. Kiekot voivat olla pyöreitä tai neliskanttisia riippuen siitä millaista nauhaa valmistetaan.

Kumihimo-kiekko, keskeneräinen työ ja työn päässä painona toimii piipunrassiin sidottu yliviivaustussi

Rannekoru perustekniikalla. Lankana 6-säikeistä kalalankaa. Puolivälissä lankoihin on pujotettu pieniä helmiä, jolloin ne punoutuvat tiiviisti mukaan. Nyörin päissä on hopeoidut puristettavat nauhanpäätteet sekä papukaijalukko. Nauhanpäätteiden sisällä on varmistukseksi vielä tippa liimaa.

Lurex-langasta perustekniikalla punottu nyöri. Mielestäni materiaali ei yksinään ole kovin näyttävä, mutta siitä voisi saada kivan lisän jonkin muun materiaalin yhteydessä. En keksinyt mitä valmiista nyöristä tekisin. Ehkä laitan sen johonkin joulukoristeeseen ripustusnauhaksi.

Peruspunonta

Peruspunonnalla valmistin paperinarusta kaulakorun. Paperinaru näyttää tässä vähän nahkanauhalta. Nyörin päissä on 8 mm:n hopeoidut kalotit ja kalottien sisällä taivutetut korupiikit. En ole vielä päättänyt millaisella ketjulla liittäisin päät yhteen.

Paperinarusta tein litteällä punonnalla avaimenperät. Paperinaru täytyy lakata, jotta se kestäisi käyttöä avaimenperänä.

Litteä punonta

Erilaisia kokeiluja. 1. Peruspunonta eri värisillä villalangoilla. 2. ja 3. Riikinkukkopunontaa kalalangasta, lopputuloksen ulkonäkö riippuu siitä missä värijärjestyksessä langat ovat alkuasetelmassa. 4. Litteä nauha valmistettuna kalalangasta kiertyy spiraalille. 5. Avaimenperä litteällä punonnalla.

Riikinkukkopunonta

Koukkuamistekniikka

Koukkuamisessa poimitaan ensin koukulle kaikki kerroksen silmukat ja sitten palataan takaisin päättäen poimitut silmukat, jolloin koukulla on lopuksi yksi silmukka. Työtä ei käännetä välillä. Koukutussa työssä on oikea ja nurja puoli. Koukutessa oikea puoli on koko ajan itseen päin.

Perusmalli, perussilmukka, kous
Poimitaan edellisen kerroksen pystylangasta
(ks. edellisen postaukseni patalappu)

Tiiliskivi
Poimitaan edellisen kerroksen silmukan alapuolelta

Oikea silmukka näyttää ihan puikoilla kudotulta pinnalta
Poimitaan edellisen kerroksen pystylangan silmukan läpi

Nurja silmukka
Lanka laitetaan koukun eteen, poimitaan edellisen kerroksen silmukan läpi

Pylväs, koup
Tehdään yksi ketjusilmukka, kierretään lanka koukulle, poimitaan edellisen kerroksen pystysuoran langan alta, lanka koukulle ja vedetään kahden lenkin läpi

Ristikkäismalli
Poimitaan edellisen kerroksen kolmannesta pystystä, sitten toisesta, sitten viidennestä, sitten neljännestä jne.

Poimitaan edellisen kerroksen silmukan läpi

Poimitaan edellisen kerroksen takapystystä

Helmimalli
1. kerros: 1 perussilmukka, 1 nurja silmukka jne.
2. kerros: 1 nurja silmukka, 1 perussilmukka jne.

Kirjokoukkuaminen
Silmukat päästetään koukulta aina samanvärisellä langalla kuin ne on poimittu
Kuvassa alimman tummansinisen vaihtuessa kirkkaamman siniseksi on päästetty erivärisellä langalla

Kaksoispylväs, kou2-p
Tehdään kaksi ketjusilmukkaa, kierretään lanka koukulle kahdesti, poimitaan edellisen kerroksen pystysuoran langan alta, lanka koukulle ja vedetään kahden lenkin läpi x 2, jätetään viimeinen silmukka koukulle

Tasotöihin virkataan yleensä reunus kiintein silmukoin. Sivuille muodostuu helposti reikiä. Oikeassa reunassa on tavallisia ketjusilmukoita, joiden päälle voi virkata kiinteät silmukat tavalliseen tapaan. Vasemmassa reunassa on ainoastaan yksi lanka virkkausta varten. Reikien välttämiseksi otetaan koukulle sekä tämä että toinen pystysuora lanka yhtä aikaa.

Kokeilin koukkuamista myös trikoomatonkuteesta. Sain lainaksi koukun nro 18. Paksusta materiaalista koukkuaminen oli huomattavasti raskaampaa. Isoa työtä voi keventää hankkimalla koukun, missä on perässä kaapeli http://crafters-fi.fomast.com/tuotekuvat/450x450/5124jumbo.jpg

Koukuttu huivi

Toinen koukkuamistyöni on huivi. Huivi valmistui patalappua huomattavasti vauhdikkaammin - parissa illassa. Lanka on melko paksuhkoa ja käytin 10 mm:n koukkua, tein koko huivin perussilmukoin ja reunustin työn kiintein silmukoin.

Huivi on mukavan korkea ja suojaa tarvittaessa niskaakin hyvin

Tein huiviin napinlävet nappeja varten, mutta käytössä huomasin, ettei nappeja tule koskaan avattua, vaan vedän huivin aina pään läpi.

Löysin varastoistani tosi kivat napit

Lanka on melko karkeaa, joten ompelin huiviin käsinpistoin vuorin. Niskassa materiaalin karheus ei niinkään haittaa, mutta poskien kohdille voi ommella pienet vuoripalat. Vuoriksi valitsin viskoosin, koska se ei sähköisty. Nyt huivi tuntuu miellyttävän pehmoiselta päällä.

Vuorin ei tarvitse yltää ihan reunoille ja päihin asti, eikä se ole välttämätön niskassakaan

Jo pelkästä hajusta voi päätellä langan olevan villaa. En tiedä langan alkuperää, koska olen saanut sitä kaksi vyyhtiä joltain lahjoituksena. Lanka vaikuttaa käsin värjätyltä. Ainakin keltasipulilla saa aikaan näin kirkkaan keltaisen. Villan tuotanto on lähes aina epäeettistä. Huivin voi koukuta myös muista materiaaleista ja laittaa vuoreksi fleeceä tms. lämmön lisäämiseksi. Valitettavasti mikään muu kuitu ei yllä lämpöarvoltaan villan tasolle.

Lisää villan tuotannosta voit lukea
http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/lampaat.html
http://www.animalia.fi/valinta/vaatteet-ja-kengät/eläinperäiset-materiaalit/villa

Koukussa koukkuamiseen

Olen opetellut koukkuamaan. Koukkuaminen on kutomisen ja virkkauksen välimuoto. Itse en ole koskaan innostunut kutomisesta tai virkkaamisesta, mutta tämä työtapa osoittautuikin mieluisaksi. Koukkuaminen oli hyvin suosittua 1800-luvulla sekä tavallista vielä 1950-luvulla ja on nyt pikkuhiljaa kasvattamassa suosiotaan. Koukkuaminen tapahtuu yhdellä pitkällä puikolla, missä on yhdessä tai molemmissa päissä virkkuukoukku. Yksipäisellä koukulla voi tehdä töitä tasona (esim. kaulahuivi) ja kaksipäisellä koukulla suljettua ympyrää (esim. lapanen) tai kaksipuoleista työtä.

  Minulla oli ennestään yksi virkkuukoukku kokoa 3,5 mm. Ostin huuto.netistä koukkuamiskoukut 5 mm, 6,5 mm ja 10 mm sekä kaksipäisen virkkuukoukun 5,5 mm. Vielä paksumman 18 tai 20 mm koukun tarvitsisin maton koukkuamiseen.

En malttanut odottaa koukkuamiskoukkujen saapumista postitse, joten tein virkkuukoukulla erilaisia silmukkaharjoituksia sekä patalapun. Koukkuaminen onnistui melko hyvin pienellä virkkuukoukullakin. Hankalaa oli ainoastaan, kun silmukat kerätään koukulle ja virkkuukoukun päässä ei ole tulppaa, mikä estäisi silmukoiden karkaamisen. Virkkuukoukun päähän olisi voinut kiertää vaikkapa maalarinteippiä. Patalapun kanssa pakersin neljänä iltana samalla kun luin lehtiä.

Patalapun koukkusin virkkuukoukulla perusmallin silmukoilla puuvillanyöristä. Ohjeessa oli tehdä reunus kiinteillä silmukoilla, mutta virkkauskokemuksen puuttuessa tässä vaiheessa en tiennyt millaisia ne ovat :D Niinpä koukkusin reunuksen perussilmukoilla kahdessa osassa.

Ripustinlenkki ketjusilmukoilla ja metallinappi koristeeksi.

Seuraavaksi koukkusin pannunalusen paksusta puuvillanyöristä koukulla nro 5. Tämä valmistuikin jo yhdessä illassa ja netin ohjeiden avulla osasin tehdä reunaan kiinteät silmukat.

Kaulahuivikin alkaa olla nappeja ja kuvausta vaille valmis. Koukkuamisesta voi etsiä lisätietoa myös hakusanoilla tunisialainen virkkaus, afganistanilainen virkkaus, krokning, tunisian crochet ja afghan stitch.

Ruusunmarjakranssi

Syksyisen kranssin voi tehdä vaikkapa pihlajanmarjoista, ruusunmarjoista tai ensimmäisistä pikkuompuista, joita ei voi vielä syödä. Helpoimmillaan tarvitaan vain lisäksi metallilankaa. Itse käytin galvanoitua eli sinkittyä rautalankaa. Galvanoinnissa ruosteenkestoa on parannettu ohuella sinkkikerroksella. Rautalankani vahvuus on 1,20 mm. Sopivat langanvahvuudet ovat 0,65 - 1,60 mm, riippuen käytettyjen marjojen koosta sekä kranssin halkaisijasta. Valmistin kaksi kranssia - toisen etuoveen ja toisen takaoveen. Toiseen kranssiin tein rusetin hamppulangasta ja toiseen paperinarusta. Marjat ja hedelmät kuivuvat ja rypistyvät ajan myötä, mutta ovat mielestäni sellaisenakin ihan nättejä. Kransseihin voisi vielä kiinnittää käpyjä, kristalleja yms. koristeita hehkutetulla metallilangalla, puuvilla- tai pellavalangalla. Hehkutuksessa metallia kuumennetaan ja sen jälkeen jäähdytetään hitaasti, jolloin siitä tulee pehmeää käsitellä.

Legopussi

Minulle tuli tarjouspyyntö legopussista ja hieman ensin ihmettelin mikähän se on. Google kertoi sen olevan pussi, missä legoja säilytetään. Sen voi levittää lattialle, jolloin pussista on helppo ottaa legoja ja sen päällä voi leikkiä levittämättä legoja ympäriinsä. Levinneetkin legot voi heittää alustalle ja sulkea pussin vetämällä narusta. Mieheni veljenpojalla oli juuri tulossa synttärit, joten päätin tehdä prototyypin hänelle lahjaksi. Kummastelin miksei pusseja myydä valmiina missään. Noh, itselläni kului seitsemän tuntia pussin väsäämiseen.

Pussin halkaisijaksi tuli 130 cm. Pussi muodostuu kahdesta halkaisijaltaan 132 cm ympyrästä kangaspalasta. Toisen tein tilkuista ja tähän tilkkuhommaan aikaa tuhrautuikin paljon. Narun pujotusta varten tein pohjakankaaseen neljälle sivulle kaksi reikää sirkkarenkailla, eli yhteensä kahdeksan reikää. Sirkkarengasreiät täytyy muistaa tukea, ettei kangas käytössä repeä. Reikien päälle ompelin neljä suorakaiteen mallista kangaspalaa, jotka ovat auki kehän ulkoreunalta. Nämä palat ovat suojana, ettei lapsi pääse naruihin käsiksi. Tässä vaiheessa kannattaa pujottaa naru paikalleen, jotta solmu jää pussin sisään. Sitten asetin ympyrät oikeat puolet vastakkain ja ompelin ympyrät yhteen sentin saumanvaralla, jättäen n. 10 cm:n kääntöaukon. Sitten vain pussi ympäri oikein päin ja millitikkaus reunaan. Vielä toinen tikkaus n. 5 cm:n päähän reunasta, jolloin muodostuu nauhakuja.

Tällä kokemuksella en lähtisi tekemään pussia asiakkaalle tai myyntiin. Ehkä joskus kokeilen tehdä muutaman kappaleen sarjan.

Raidallisen pohjakankaan narunsuojat

Kangaspuuhommia

Tänään sain järjesteltyä matonkuteeni värijärjestykseen. Niitä pyöri erimuotoisissa pahvilaatikoissa ja erikokoisissa muovipusseissa ympäriinsä. Nyt on kaikki helposti pinottavissa samankokoisissa laatikoissa. Osa kuteista on ostettu valmiina, osa saatu lahjoituksena ja suurin osa leikattu itse vanhoista vaatteista. Tälläkin hetkellä on iso pino vanhoja, kulahtaneita paitoja odottamassa leikkuuta. Täytyy vaan malttaa odotella, että käteni paranee leikkauksesta.

Seuraavaksi muutamia kuvia aikaisemmin kangaspuilla kutomistani tekstiileistä.

 Seinätekstiili Fantti-langasta

Räsymatto perinteisellä suomalaisella sidoksella

 Tyynynpäälliset cottolin-langasta

 Paneeliverhot rohdinpellavasta

 Laukkuja villalangasta

 Matto

 Pellavainen laudeliina

 Räsymatto, jossa batiikkivärjäyksellä valmistetut raajat

 Seinätekstiili paperinarusta

 Joulupoppana

 Kaitaliina, loimi pellavaa ja kude jutia

 Ikat-värjätyt kaitaliinat

 Matto, jossa poimitut kuviot

 Pellavatekstiili, jossa poimitut kuviot

Kaitaliina hampusta ja paperinarusta